Savon kiviset pellot

Artikkelin kuva on vuodelta 1954, kun tänne Rantalaisten maatilalle on saatu Osuuskauppa Suur-Savon kivenraivausporukka traktoreineen ja kuorma-autoineen. Entisaikaan maata viljeltiin hevosvetoisilla menetelmillä, ja kivet on pitänyt kiertää muokatessa ja niittäessä. Kylväminen tehtiin siihen aikaan käsin. Laiduntamista kivisyys ei kovin paljoa haitannut. Kun kylälle on alkanut tulla ensimmäisiä traktoreita, niiden tehokas käyttö vaati tasaisia peltoja. Kivenraivaajat ovat siirtäneet suurimmat kivet peltojen laidoille. Raivausryhmään ovat kuuluneet Major-traktori ja siinä traktorikäyttöinen kompressori, jolla on käytetty poraa sekä kaksi ”Sussetti” kivenraivausvaunua, toinen Nuffielt -traktorin perässä ja toinen kuorma-auton lavalla. Poraaja on kairannut isoihin kiviin reiät, joihin on kiilattu tapit, joissa on nostolenkit. Näistä tapeista nostamalla painavat kivet on vinssattu kivivaunuun ja sen avulla kiviraunioihin. Antin jo edesmennyt Anja-täti harrasti valokuvausta, ja hänen hienosti järjestellyistä albumeistaan on löytynyt tuo mustavalkokuva. Anja on ollut kivenraivauksen aikoihin 26 -vuotias. Kivenraivauksen jäkeen peltotyöt on käynyt tekemässä naapuri, jolla oli traktori. Tilallemme on hankittu ensimmäinen oma traktori vuonna 1962. Tästä traktorista, joka on edelleen tilalla ja palveluksessamme, on kerrottu enemmän reilu vuosi sitten julkaistussa kaakatuksessa (kuten näitä uutisia kutsumme). Pienempien kivien keruu käsin sekä myöhemmin kivenkeruukoneella on kuulunut savossa jokakeväisiin peltotöihin koko perheen voimalla. Kivet on kipattu noiden isojen raivauskivien ympärille ”kiviraunoihin”. Kuvassa näkyy myös sähkötolpat, sillä tilalle on vedetty samana vuonna sähköt.

Vuonna 1994 vierailulla Itävallassa näin kuinka hanhia kasvatettiin Alppien jyrkillä rinnepelloilla. Sopisiko hanhenkasvatus myös savon kivisille peltotilkuille – mietin… No täällä sitä ollaan kiviaitojen ja -kasojen välissä! Hanhien ulkotarhat on peltojen laidoilla rakennettu niin, että hanhet pääsevät kiipeilemään kiviraunioihin ja myös sieltä metsän laidasta löytävät varjopaikkoja. Kettu repolainen vaanii ja nuoleskelee huuliaan kiviaidan takana aivan kuten saduissa kerrotaan.