Uusi laumanvartijakoiramme Martta

Jotta hanhilaumaa uskaltaa kasvattaa ulkona, täytyy tavalla tai toisella järjestää riittävän hyvä suojaus petoeläimien torjumiseksi. Olemme todenneet, että laumanvartijakoiran pitäminen on tähän ongelmaan tehokkain ratkaisu. Tällä hetkellä meillä työskentelee 6,5 -vuotias Ricco, joka sai avukseen joulukuun alussa meille muuttaneen Martta-pennun (Mareus Yonina). Molemmat ovat maremmano-abruzzese -rotuisia. Näitä laumanvartijakoirarotuja on olemassa monia, ja meilläkin on aiempaa kokemusta pyreneitten mastiffista (Mörkömaan Speedy Conzales ”Turre”, palvelusvuodet 2000-2013) sekä slovakian cuvacista (Stubbenin Amanda ”Amanda”, palvelusvuodet 2009-2017) ja myös maremmano-abruzzese Unikki (La lulla Lumpuran Fiumiuniti ”Unikki”, 2016-2018).

Laumanvartijan pentu asustelee alusta lähtien vartioitavien eläinten kanssa. Tällä tavalla se leimaantuu niihin ja on osa laumaa. Jos vaara uhkaa, koira puolustaa laumaansa uskollisesti ja rohkeasti. On hienoa katsoa, kuinka hyvin työn opettelu on Martallakin lähtenyt käyntiin ja luottamus hanhien ja koiranpennun välillä on molemminpuolista.

Petojen uhka on hanhifarmilla ihan todellista, sillä ketturepolaiset ovat erittäin kiinnostuneita hanhipaisteista. Lisäksi ne ovat röyhkeitä ja rohkeita. Muita uhkia ovat supikoira ja minkki. Joskus vuosia sitten on tilan alueella liikkunut ilveskin. Susi ei onneksi ole tänne hakeutunut.

 

 

Hanhipateita, hanhipateita!

Nyt Joulun alla olemme valmistaneet Hanhipateita oikein urakalla, sillä niitä toimitetaan myyntiin moniin kauppoihin ja kauppahalleihin ympäri Suomea. Joulu on pateiden kovinta sesonkiaikaa. Valmistamme pateita ympäri vuoden, sillä niitä käytetään sekä kodin juhlissa että ravintola-asiakkaidemme tarjoiluissa muulloinkin. Tällä hetkellä valmistuksessamme on viisi erilaista hanhipateeta. Ne eroavat toisistaan sekä rakenteen että maun osalta. Ryhmäkuvasta puuttuu Hanhifarmin Puolukkapatee, joka valmistetaan kokonaan hanhenlihasta; se ei sisällä lainkaan sisäelimiä, eikä myöskään possunlihaa. Kuvassa vasemmanpuoleinen on Martti-papan maksapatee, joka on maustettu punaviinipohjaisella redulla. Toisena on Hanhenmaksamousse, joka valmistetaan kokonaan maksasta, joten se ei taasen sisällä lainkaan lihaa, ja on erittäin sileärakenteinen. Sitten tulee Hanhifarmin Juhlapatee, jossa pateen keskellä on aprikoosia. Juhlapatee maustetaan valkoviinipohjaisella redulla ja päällä on vielä omenamehusta valmistettu kiille kaunistuksena. Oikeanpuoleinen patee on Hanhifarmin Perinteinen patee, joka sisältää runsaasti hanhenlihaa ja -kivipiiraa. Se on maustettu suomalaiseen tapaan pippurilla, laakerinlehdellä ja sinapinsiemenillä. Mikä on Sinun suosikkisi?

Hanhipateiden tarkemmat ainesosaluettelot löytyvät kotisivujemme ”tuotteet” -välilehden alta. Klikkaamalla ”lue lisää” -painiketta saat tuotetiedot auki.

Miksi Martinpäivänä syödään hanhea?

Vanhan legendan mukaan Ranskassa eleli hurskas munkki nimeltä Martin, joka oli taitava parantamaan sairaita. Kerran Martin oleskeli Toursin kaupungissa ja hyveidensä takia hänet valittiin piispaksi. Martin itse oli kuitenkin vaatimaton mies eikä katsonut itseään arvolliseksi niin korkeaan virkaan, vaan halusi jatkaa vaatimatonta elämäänsä.

Niinpä kun kaupunkilaiset tulivat uutta piispaansa noutamaan, piiloutui Martin hätäpäissään hanhitarhaan. Hanhet alkoivat kuitenkin kaakattaa ja Martinin piilopaikka paljastui. Tätä Martin ei koskaan antanut hanhille anteeksi, ja niinpä aina Martinpäivänä syötiin hanhea.

Martinpäivää vietetään 10.11.

Savon kiviset pellot

Artikkelin kuva on vuodelta 1954, kun tänne Rantalaisten maatilalle on saatu Osuuskauppa Suur-Savon kivenraivausporukka traktoreineen ja kuorma-autoineen. Entisaikaan maata viljeltiin hevosvetoisilla menetelmillä, ja kivet on pitänyt kiertää muokatessa ja niittäessä. Kylväminen tehtiin siihen aikaan käsin. Laiduntamista kivisyys ei kovin paljoa haitannut. Kun kylälle on alkanut tulla ensimmäisiä traktoreita, niiden tehokas käyttö vaati tasaisia peltoja. Kivenraivaajat ovat siirtäneet suurimmat kivet peltojen laidoille. Raivausryhmään ovat kuuluneet Major-traktori ja siinä traktorikäyttöinen kompressori, jolla on käytetty poraa sekä kaksi ”Sussetti” kivenraivausvaunua, toinen Nuffielt -traktorin perässä ja toinen kuorma-auton lavalla. Poraaja on kairannut isoihin kiviin reiät, joihin on kiilattu tapit, joissa on nostolenkit. Näistä tapeista nostamalla painavat kivet on vinssattu kivivaunuun ja sen avulla kiviraunioihin. Antin jo edesmennyt Anja-täti harrasti valokuvausta, ja hänen hienosti järjestellyistä albumeistaan on löytynyt tuo mustavalkokuva. Anja on ollut kivenraivauksen aikoihin 26 -vuotias. Kivenraivauksen jäkeen peltotyöt on käynyt tekemässä naapuri, jolla oli traktori. Tilallemme on hankittu ensimmäinen oma traktori vuonna 1962. Tästä traktorista, joka on edelleen tilalla ja palveluksessamme, on kerrottu enemmän reilu vuosi sitten julkaistussa kaakatuksessa (kuten näitä uutisia kutsumme). Pienempien kivien keruu käsin sekä myöhemmin kivenkeruukoneella on kuulunut savossa jokakeväisiin peltotöihin koko perheen voimalla. Kivet on kipattu noiden isojen raivauskivien ympärille ”kiviraunoihin”. Kuvassa näkyy myös sähkötolpat, sillä tilalle on vedetty samana vuonna sähköt.

Vuonna 1994 vierailulla Itävallassa näin kuinka hanhia kasvatettiin Alppien jyrkillä rinnepelloilla. Sopisiko hanhenkasvatus myös savon kivisille peltotilkuille – mietin… No täällä sitä ollaan kiviaitojen ja -kasojen välissä! Hanhien ulkotarhat on peltojen laidoilla rakennettu niin, että hanhet pääsevät kiipeilemään kiviraunioihin ja myös sieltä metsän laidasta löytävät varjopaikkoja. Kettu repolainen vaanii ja nuoleskelee huuliaan kiviaidan takana aivan kuten saduissa kerrotaan.

Tarinaa Maaseutukuriiri -lehdessä

Oletko nähnyt uusinta Maaseutukuriiri -lehteä? Digiversion lukeminen onkin vielä kiinnostavampaa, sillä kuvia klikkaamalla käynnistyy videoita! Hanhifarmin videot on kuvattu ulkona laitumella sekä pikkupoikastilassa, kun juuri samana päivänä kuoriutuneita poikasia viedään lämpölamppujen alle. Maaseutukuriiri -lehti on Etelä-Savon Leader -yhdistysten ja ELY-keskuksen yhteinen tiedostuslehti, joka ilmestyy kerran vuodessa. Hankkeen tiedottaja Tiina Juden vieraili tilallamme kesällä, ja kirjoitti elämästämme Hanhifarmilla. Digilehden kautta pääset myös mukaan kanoottiretkelle Pieksämäelle Xstreams -yrityksen Kristian Kundtin opastamana, sekä Amaze Me Leader -leiriläisten Ceilidh -tanssiin Skotlannissa! Miten hauska tapa lukea lehteä!

Etsimme työntekijää syksykaudelle

Käynnissä on valmistautuminen tulevaan sesonkikauteen. Haemme vielä yhtä työntekijää sadonkorjuukaudelle, joka alkaa 10.9. Neljä työntekijää on jo lupautunut, ja heille työ onkin tuttua jo aiemmilta vuosilta. Emme vaadi työhön tulevilta mitään erityistä koulutusta, vaan työhön perehdytetään paikanpäällä. Vuosien varrella meillä on ollut toki ammattilaisiakin keikkatöissä, kuten keittiömestareita, kokkeja, lihanleikkaajia ja muunlaisen elintarvikealan koulutuksen käyneitä. Oikein hyviä kokemuksia on myös niistä syyskausista, jolloin joukkoomme kuului keväällä kirjoitukset hoidellut ylioppilas, jolla oli syksyllä aikaa töihin ennen tammikuista armeijaan menoa. Tällaisia nuoria meillä on ollut kolmena syksynä. Pari kertaa palapelin palaset ovat osuneet kohdilleen sellaisen yrittäjän kanssa, jolla on ollut syksyllä väljää kalenterissa.

Tärkeintä tällaiseen työrupeamaan tultaessa on oikea asenne!

 

 

Hanhet marssivat facebookiin!

Nyt on kasvamassa diginatiivien untuvikkojen lauma! Hauhalan Hanhifarmille on avattu facebook -profiili. Tervetuloa tutustumaan, tykkäämään ja seurailemaan!

Asiantuntijavierailu

Tänään saimme vieraaksemme eläinlääketieteen tohtori Eija Kaukosen. Eija opettaa siipikarjan terveydenhuoltoa ja elintarvikehygieniaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta. Samalla kun vieraamme halusi tutustua meidän hanhitilamme tuotantoketjuun, mekin saimme keskusteluissa monia ajatuksia, ja saatoimmepa pohjustaa jotain yhteistyömahdollisuuksiakin jatkoa ajatellen. Keskustelimme muunmuassa siipikarjan terveydestä, tarttuvien lintutautien leviämisestä, hanhien ruokinnasta, munantuotannosta, haudonnasta, tilamme tuotantoketjusta ja lihantarkastuksesta. Eija ihastui konseptiimme eläinten näkökulmasta, koska lintuja ei tarvitse kuljettaa lainkaan, vaan kaikki liikkuminen tapahtuu kävelemällä omin jaloin. Kiitos, Eija, vierailusta! Kuvassa taustalla näkyy puiden varjossa kuumaa kesälomapäivää viettävät hanhiemot.

Kylvötyöt jälleen hoidettu

Toukotyöt saatiin tilallamme päätökseen kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Hanhifarmin pelloilla kasvatetaan kauraa ja vehnää hanhien rehuviljaksi. Hanhetkin syövät lähiruokaa! Omaa ja vuokrattua peltoa on sen verran, että noin puolet tarvittavasta viljamäärästä saadaan viljeltyä itse, ja lisäksi ostetaan viljaa lähialueen viljelijöiltä. Lisäksi pelloilta korjataan talteen viljan olkia, jota käytetään hanhien alusina. Rakennuksia lähimpänä sijaitsevat pellot on varattu hanhien ulkoilutarhoiksi.

Millainen on vastuullinen untuvatakki?

Riina Näriäinen Metropolia ammattikorkeakoulusta on tehnyt opinnäytetyön otsikolla ”Vastuullisena toimijana vaatetusalalla – Eettisen untuvatakin vaatimusten kartoitus”. Tärkeää työtä – kuluttajien on hyvä tiedostaa valintojensa taustoja; kuinka tuotteen valmistamisessa tarvittavat raaka-aineet on tuotettu. Eettisesti tuotetussa untuvatakissa untuvat ovat peräisin linnuilta, joita ei ole kasvatusaikana pakkoruokittu, eikä untuvia ole nypitty eläviltä eläimiltä, vaan ne tulevat teurastuksen sivutuotteena. Riina valmistuu tänään Vestonomiksi 4-vuotisen opintojensa päätteeksi. Hanhifarmin väki onnittelee Riinaa sekä opinnäytetyön saamista hyvistä arvosanoista, että  valmistumisen johdosta!

Tässä vielä linkki kyseiseen opinnäytetyöhön: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805087037