Pro Gradu hanhenlihantuotannosta

Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Pia Blomqvist on kirjoittanut lisensiaatin tutkielman aiheesta “Suomalainen hanhenlihantuotanto pellolta pöytään”. Pia sai työnsä valmiiksi tänä keväänä 2020, ja valmistui eläinlääkäriksi. Onnittelemme Piaa lämpimästi ja myös pehmoisesti; toimitimme Pialle Joutsen Finlandin valmistaman Saimaa -tyynyn, jonka täyte on hanhen höyhentä ja untuvaa Hauhalan Hanhifarmilta. Pia vieraili meillä muutamaan otteeseen sesonkien eri vaiheissa tutustumassa tuotantoomme, ja tilaamme. Vierailut olivat meille mukavaa vaihtelua!

Tämä lisensiaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on esitellä suomalaista hanhenlihantuotantoa alkutuotannosta elintarvikkeeksi ja verrata sitä ulkomaalaiseen tuotantoon. Tutkielman tavoitteena oli myös tutustua käytännössä suomalaisen hanhenlihantuotannon eri osa-alueisiin ja hanhien hyvinvointiin. Kirjallisuuskatsaukseen koottu tieto pohjautuu ulkomaalaiseen kirjallisuuteen, Suomen lainsäädäntöön sekä suomalaisen hanhitilan käytäntöihin. Työn tiivistelmä löytyy täältä: Suomalainen hanhenlihantuotanto pellolta pöytään.
Tutkielman lopussa “Pohdinta” -osuudessa annetaan arvoa suomalaiselle tuotannolle seuraavin sanoin: “Hanhi soveltuu melko hyvin ominaisuuksiltaan Suomessa kasvatettavaksi kestävyytensä vuoksi. Suomessa tuotettu hanhenliha on monin tavoin sekä ekologisempaa että eettisempää kuin muualla Euroopassa tai Aasiassa tuotettu liha. Suomen lainsäädäntö on useassa kohdassa paljon tiukempi kuin EU:n lainsäädäntö Aasiasta puhumattakaan. Suomessa eläinsuojelulaki turvaa tuotantoeläinten hyvinvointia ja esimerkiksi kieltää elävistä linnuista sulkapeitteen nyppimisen ja pakkoruokinnan, jotka ovat esimerkiksi EU:n alueella sallittua tietyissä maissa kuten Unkarissa (Euroopan neuvoston suositus, Kozák ym. 2010). Suomen tiukka lainsäädäntö takaa hanhiemme paremman kohtelun, minkä takia hanhenlihassa tulisi aina suosia ensisijaisesti suomalaista tuotantoa. Suomessa hanhenlihaa ei myöskään tuoteta tehotuotannolla pienissä tuotantotiloissa, vaan hanhet saavat kasvaa pihalla melko tilavasti.”
Pohdinnassa tuodaan esille myös suomalaisen tuotannon puhtautta yleisemminkin: “Suomalaisista elintarvikkeista todetaan vähemmän vierasainejäämiä, kuten kasvien torjunta-aineita, kuin Keski-Euroopasta tai kolmansista maista tulevista elintarvikkeista (EFSA 2018). Toisaalta Suomessa myytävien tuontielintarvikkeiden täytyy täyttää tietyt kriteerit, joilla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus (1277/2019). Antibiootteja, etenkin laajakirjoisia antibiootteja, käytetään Suomessa tuotantoeläimille huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa tai Aasiassa (EMA 2019, Collignon & Voss 2015). Antibioottien turha käyttö on ympäristölle ja ihmisten terveydelle haitallista aiheuttaen multiresistenttien kantojen syntymisen.”
Pohdinnan päätteeksi hanhenlihan tuotannolle löytyy kiinnostavia näkökulmia, jotka antavat uskoa tuotantosuunnalle: “Hanhenlihan tuotannon lisääminen voisi olla yksi keino lisätä ekologisempaa elintarvikkeiden tuottoa ja vastata sillä tavoin suureen elintarvikkeiden kysyntään. Siipikarjan kasvattaminen vaatii esimerkiksi vähemmän vettä kuin naudanlihan tuottaminen (Mekonnen & Hoekstra 2012). Lisäksi hanhet pärjäävät melko karuissa oloissa rehulla, jota ei voida käyttää ihmisten ruuaksi, minkä takia ne soveltuisivat hyvin nälänhädästä kärsiviin maihin (Demir & Elmali 2012b).
Hanhien kasvattamista esimerkiksi viini- ja hedelmätarhoilla on tutkittu Italiassa ja saatu hyviä tuloksia sekä lihan että hedelmien kasvun suhteen. Hanhien on todettu esimerkiksi kitkevän rikkakasveja, mikä vähentää rikkakasvimyrkkyjen käyttöä viini- ja hedelmätarhoilla. Lisäksi hedelmätarhojen ja hanhien kasvattamisen yhdistäminen vähentää tuotantotilan tarvetta ja lisää luonnon monimuotoisuutta (Cartoni Mancinelli ym. 2019). Vastaavia tutkimuksia on tehty hanhien kasvattamisesta kalaaltaiden lähettyvillä. Hanhien on todettu lisäävän planktoneja kala-altaissa, jolloin ei tarvitse ruokkia kaloja niin runsaasti ja kalojen kasvu lisääntyy (Pingel & Germany 2011). Tämän kaltaisilla yhdistelmillä elintarvikkeiden tuotto olisi kestävämmällä pohjalla.”
Idean tälle Pro Gradu -työlle antoi yliopistonlehtori Eija Kaukonen. Tämä mielenkiintoinen yhteistyömuoto Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa on saanut jo jatkoakin tutkimushankkeiden muodossa.

Jaa artikkeli...
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin